Google: maailmanparantaja vai diktaattori?
Hyvin usein hakukonemarkkinoijat parjaavat Googlea ja muita hakukonejättiläisiä niiden yrityksistä suitsia yli-innokkaita hakukoneoptimoijia. Jos ollaan realistisia, niin mikä on vaihtoehto? OIKEASTI!
Yleisimpien arvioiden mukaan noin 80-90% globaalista sähköpostiliikenteestä on roskapostia. Henkilökohtaisesti veikkaisin, että Internetin sisällöstä kutakuinkin sama määrä on hyödytöntä, autogeneroitua roskaa. Google ja muut hakukoneet vain tekevät erittäin tehokasta työtä tämän roskan piilottamiseksi. Ilman Googlen ja muiden hakukoneiden tekemiä vastatoimia spammia vastaan hakukoneiden tulokset olisivat iso haiseva jätetynnyri. Tehokkaasta toiminnasta olen kovasti kiitollinen.
Mutta… Eniten itseäni (ja tuhansia muita hakukonemarkkinoijia) hakukoneiden julistamassa “sodassa” pännivät sen armottomuus ja huono viestintä. Jokaisessa sodassa syntyy viattomia uhreja; niin myös tässä. Jotta top10-listaukset näyttäisivät hyvältä, täytyy tuhansien ja tuhansien asiallisten sivujen ja sivustojen hävitä hakukoneiden indeksistä joka päivä. Hakukoneiden ympärillä oleva maailma on hyvin orwellimainen. Mikä tahansa sivu/sivusto voidaan julistaa syylliseksi koska vain. Tuomioista tai sen syystä ei juuri koskaan kerrota tuomitun sivuston omistajalle, korkeintaan viitataan ympäripyöreästi rikottuun “sääntöpykälään” jos itse tajuaa kysellä asian perään. Valitusoikeus sivuston omistajalla on olemassa, mutta mitään sen olemassaolosta ja toiminnasta ei julkisuuteen kerrota. Näin toimii myös maailman käytetyin ja ihailluin Internet-business, Google, jonka slogan on “do no evil“. Myös Suomessa.
Jos samaa tehtäisiin ihmisille, olisivat niin amerikkalaiset kuin YK tehneet aikapäiviä sitten täysrynnäkön vapaan maailman ja sanavapauden puolesta.
It takes two… no, three to tango!
Googlen ja muiden hakukoneiden syyttäminen yksistään olisi täysin tekopyhää. Vikaa on kaikissa osapuolissa, niin hakukonemarkkinoijissa ja sivustojen omistajissa kuin hakukoneissa, mutta myös käyttäjissä.
Hakukoneiden eduksi kaiken em. kritiikin ohella on mainittava, että tiedotus- ja viestintäasioissa tapahtuu hitaita muutoksia. Valistusta ja opastusta tarjotaan mitä erilaisimmissa tukiryhmissä. Asioiden taustalla olevista syistä kerrotaan julkisuudessa aiempaa avoimin. Kaikki tämä on toki hienoa edistystä, mutta perustilannetta se ei juurikaan muuta. Sivustojen omistajien oikeuksia poljetaan maahan kovaa ja armotta. Toki tässä on muistettava lähtökohta- yhdenkään sivuston ei ole “pakko” olla mukana hakutuloksissa. Jos hakukoneiden toimintamallit eivät miellytä, niin sivuston omistaja voi aina pyytää sivustonsa poistamista hakutuloksista. Ja ilmaisesta pahastahan ei tietenkään saisi valittaa…
Hakukonemarkkinoijat ja sivustojen omistajatkaan eivät ole puhtaita pulmusia; ovathan he sodan toinen osapuoli. Merkittäviä spammiongelmia hakukoneille aiheuttava “blackhat-ryhmä” on kuitenkin alle 1% sivustojen omistajista. Heille pelin sääntökirjassa on vain yksi sääntö “oma etu, paras etu”. Yksi prosentti kuulostaa pieneltä luvulta, mutta tämä ryhmä on hyvinkin pitkälti vastuussa enemmistöstä netin roskasta. Loput 99% sivuston omistajista ja (whitehat-)hakukonemarkkinoijista ovat mukana sodassa joko tahtomattaan tai tietämättään. Ottaen vastaan huomattavan osan hakukoneiden tekemistä harhaiskuista ja ylilyönneistä; ja kantaen niiden vaikutukset omaan toimintaansa.
Käyttäjien syyksi voi nostaa mediakritiikin puutteen. Hakutuloksia ei osata eikä uskalleta arvioida; niistä ei valiteta, vaan ne otetaan vastaan as-is. Vaihtoehtoja ei uskalleta etsiä. Kuinka moni muuten tiesi, että nykyisellään Suomi on nykyisin maailman Google-keskeisimpiä valtioita? Jopa 90 prosenttia suomalaisten tekemistä hauista tapahtuu Googlen kautta. Tilastotietona lukema uppoaa helposti ilman suurempia ajatteluja. Mutta asian voi hahmottaa myös eri tavalla. Kuvittele valtio, jossa 9/10 ihmisestä lukee vain yhtä ja samaa sanomalehteä / tv-kanavaa, omaksuu sen tarjoamat mielipiteet ja käytännöt. Kuvittele sukupolvi, joka ei tiedä maailmasta, jossa on vaihtoehtoisia tiedon lähteitä. Tämä kuvittelemasi valtio on Suomi vuonna 2008, tässä ja nyt. Ei ihme, että olemma maailman amerikkalaisimpia maita monellakin mittarilla.
Give me Liberty! Amerikkalainen unelma…
Hakukonemarkkinoijan, sivuston omistajan, ja hakupalveluita käyttävän mahdollisuudet vaikuttaa tähän sotaan ovat hyvin rajatut. Toki , Googlen edustajaan on mahdollista saada yhteys, mutta takeita viestin lukemisesta ei ole. Toki hakukoneiden tuloksista löytyvästä spammista voi raportoida, mutta sille ei välttämättä tehdä mitään. Toki armoa voi anoa, mutta käsittelystä ja päätöksesta ei kerrota mitään ulospäin. . Mutta… mitään muutosta hallitsevaan ja sivuston omistajia nöyryyttävään käytäntöön ei näillä menetelmillä saavuteta. Todelliset muutokset lähtevät liikkeelle vasta kun markkinaosuudet laskevat ja suuret massat vaativat muutosta.
Mitä useampi sivuston omistaja vaatii muutosta, mitä useampi kertoo hakukoneiden käymästä “sodasta” ja siinä käytettävistä epäeettisestä menetelmistä, sitä enemmän median mielenkiintoa ja paineita hakukoneiden toimintamalleja kohtaan syntyy. Näin kävi kun hakukoneet pyrkivät keräämään turhankin tarkkoja tietoja kävijöistään, ja toivottavasti samoin tulee käymään myös sivuston omistajien oikeuden kohdalla. Valinta on meillä - sivustojen omistajilla. Olemalla hiljaa vääryyksistä alistumme, kertomalla ja jakamalla kokemuksemme julkisesti seisomme vastarinnassa. Sen sijaan , että luet tätä kirjoitusta, niin ota kynä käteen ja kirjoita omat kokemuksesi hakukoneista- niin hyvät kuin pahat - omaan blogiisi, foorumille tai mihin tahansa. Mieti asiaa. Oikeasti.
Loppusanat
Tämä kirjoitus on 2 osa “Pienillä valinnoilla maailmasta parempi paikka“-sarjaa, jossa esittelen “eettisestä ja ekologista” internet-yrittäjyyttä hakukonemarkkinoijan silmin tarkasteltuna.
Kuten aina, sana on vapaa. Jos tämä kirjoitus ihastutti tai vihastutti, niin hyödynnä sananvapauttasi kirjoittamalla vastine joko omaan blogiisi tai lisäämällä uusi kommentti.