Miksi eurooppalaiset Digg-kloonit eivät menesty, mutta FaceBook on kova juttu kaikkialla
Viimeisen parin vuoden aikana olen työni(kin) puolesta joutunut paneutumaan hyvinkin syvällisesti sosiaalisen median palvelukonsepteihin ja pohtimaan erittäin kovasti kysymyksiä, joista yksi on ylitse muiden. Miksi jotkin ideat menestyvät globaalisti, mutta toisten menestys rajoittuu joko Pohjois-Amerikkaan tai Eurooppaan? Ennen kuin kerron erään keksimäni (ja mielestäni hyvin todennäköisen) vastauksen em. kysymykseen, teen henkilökohtaisen tunnustuksen - en ole mitenkään koukussa sosiaalisen median palveluihin. Joitakin palveluita seuraan / käytän päivittäin useammankin kerran, mutta niiden toimintakatkokset eivät aiheuta itselleni samanlaista paniikintunnetta kuin esim. Microsoft Outlookin PST-tiedoston korruptoituminen.
Miksi eurooppalaiset (ei-englanninkieliset) digg-kloonit eivät menesty?
Miksi ensinnäkin avoimeen yhteisölliseen jakamiseen ja äänestämiseen perustuva sosiaalinen media, kuten digg tai reddit, ei menesty euroopassa siinä määrin kuin Yhdysvalloissa?
Esim. Saksalainen digg:n vastine yigg.de (tai juoruilevampi versio webnews.de) keräävät etusivun jutuillaan keskimäärin 50 ääntä. Suomalaiset vastineet kuten blogispotti.fi tai Suomen blinklist keräävät parhaimmillaan vain murto-osaan Saksalaisten virkaveljiensä luvuista eikä StumbeUponin Suomi-ryhmäkään mitenkään aktiivinen ole kävijämäärien perusteella. Parhaiten eurooppalaisista digg-klooneista menee espanjaa puhuvalle yleisölle suunnatulle Meneame-palvelulla (USA:n latinopopulaation ansiosta) sekä Microsoftin Norjassa, Belgiassa ja Hollannissa pilottivaiheessa olevalla Reporter palvelulla - kummassakin palvelussa etusivun jutut yltävät jopa tuhansiin ääniin.
Tekniikasta asiassa ei ole kyse, sillä palveluiden väliset tekniset erot ovat hyvin pieniä. Ja jos eroja tekniikassa olisikin, olisi niiden korjaaminen kohtalaisen pieni asia.
Käyttäjäryhmän koko tai sivujen määrä voisi olla tekijä, mutta… Jos käyttäjäryhmän koko olisi niin merkittävä vaikuttaja, niin silloin esim. Suomi24/Keskustelun suosituimmat viestit eivät keräisi 15-50 000 lukukertaa viikossa. Käytännössä Suomella ja kaikilla muilla eurooppalaisilla mailla on hyvin vahva ja elämäniloinen sosiaalinen media perinteisten keskustelufoorumeiden muodossa. Web 2.0 evankelistoille tämän faktan hyväksyminen on kova luu purtavaksi.
Jos sosiaalinen media kerran voi menestyä euroopassa, niin miksei uutta eurooppalaista digg-ilmiötä ole jo syntynyt? Vastaus tähän kysymykseen alkoi syntyä viime vuoden kesällä lukiessani Tiede-lehden artikkelia kreationisimin , tai nk. ID-liikkeen (Intelligant Design), rantautumisyrityksista Eurooppaan. Vahvistusta “mestariajatukseni” on saanut Clinton vs. Obama vaalitaistelua seuratessa. Siinä missä normaali amerikkalainen on hyvinkin sosiaalinen, me-henkinen ja aktiivinen ryhmätoimija, ei samanlaista ajattelu- tai toimintamallia juurikaan ilmene Suomessa tai Euroopassa, vaan asiat koetaan usein minä-moodissa ilman aktiivista ryhmäosallistumista.
Esim. uskonnollisuus on Suomessa ja Euroopassa usein yksilön henkilökohtainen asia, jota ei jaeta välttämättä edes puolison kanssa saati vielä vieraampien ihmisten kanssa. Yhdysvalloissa omaa uskonnollisuutta koetaan ja vahvistetaan usein nimenomaan yhteisön kautta. Eurooppalaisissa keskustelufoorumeissa ilmiötä voi todistaa toisessa muodossa - enemmistö kirjoituksista on avun hakemista omaan ajankohtaiseen ongelmaan, vain pieni osa henkilöistä hakeutuu foorumeihin kuuluakseen johonkin ryhmään. Mutta ajat muuttuvat, samoin myös asenteet. Muutos on jo meneillään - myös Suomessa.
Entä miksi ilmiöt kuten FaceBook tai bloggaaminen menestyvät globaalisti?
Miksi sitten ilmiöt kuten bloggaaminen tai FaceBook kuitenkin menestyvät globaalisti?
Mielestäni menestyksen takana löytyy nk. “minä-minä maa”-ilmiö. Tiivistettynä minä-minä maan peruskonseptin voisi esittää käsitteellä “henkilökohtainen tila” tai “pakopaikka reaalimaailmasta”. Kyseessä on siis paikka, jossa voi tuntea olevansa maailman napa, rakentaa täysin arkipäivästä poikkeavaa kuviota tai tehdä käytännössä mitä tahansa haluaakin. Sinällään “minä-minä maa” ei ole uusi asia tai käsite, vaan kyseessä on samanlainen ajatustila johon voi päästä esim. joogassa tai kaveripiirin kanssa hauskaa pitäessä. FaceBook ja blogaus (sekä tulevaisuudessa esim. Jaiku) vain tarjoavat tavan kokea minä-minä maa virtuaalisessa ympäristössä.
Internet-markkinoija matkalla kuluttajan minä-minä maahan
Mitä sitten minä-minä maa tarkoittaa Internet-markkinoijalle? Käytännössä huomattava osa modernista markkinoinnista perustuu käyttäjien profilointiin erilaisin segmentointiperustein - on brandikuluttajia, ekotietoisia, volvo-ihmisiä jne. Minä-minä maa on markkinoijalle sinällään mitä houkuttelevin kielletty hedelmä, sillä se tarjoaa mahdollisuuden entistä tarkempaan ja monipuolisempaan kuluttajien segmentointiin, mutta… Minä-minä maa on nimensä mukaisesti kuitenkin hyvinkin henkilökohtainen alue ja käytännössä kaikenlainen tunkeutuminen sen maaperälle voi luoda voimakkaan vastareaktion.
Käytännössä ammattitaitoinen markkinoija lähteekin liikkeelle nimenomaan vastareaktioiden kartoittamisesta ja rakentaakin niiden perusteella itselleen toimintaympäristön, toimintamallin ja toimintarajat. Esimerkiksi hakukoneoptimoinnin tapauksessa menestyksekäs tunkeutuminen kuluttajan minä-minä-maahan tarkoittaa mm. sosiaalisen median lähteiden kartoitusta ja huomion tavoittelemista huolella valituissa medioissa huolellisesti valituilla aihe- ja palveluvalinnoilla. Sen sijaan “isolla ryminällä” ja nollakohdennuksella meneminen johtaa ainoastaan negatiivisiin mielikuviin / asenteisiin kaikkea markkinointia ja mainontaa vastaan. Ja se on asia, jota yksikään täysijärkinen markkinoija tai mainostaja ei halua edes leikillään aiheuttaa.
Kuten aina, kommentoida saa (ja pitääkin) jos yllä oleva teksti ihastutti tai vihastutti.